keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Tahtojen taisto

Tiedättekö sen tilanteen kun onnistuminen  on ollut taattu ja epäonnistuminen mahdotonta, kunnes huomaatte että asia on ollut alusta asti aivan päinvastoin? Onnistuminen on mahdotonta ja epäonnistuminen taattu. Jep? Sitä minäkin. Pistää ketuttamaan, eikö totta?

Jokainen on varmaan joskus oman pienen mielensä sisällä taistellut oman itsensä kanssa jostain asiasta. Yleensä kyse on uskaltamisesta tai riskin ottamisesta
. Dialogin voisi kuvitella menevän jotenkin näin:
"No emmä viitti... Mut kuitenkin... Jos mä nyt... En sentää..Eiku jos voisin...No en...Mut jos mä tekisin sen niin silloin sitä ja tätä...Mut entäs jos onkin että näin ja noin.." Kuulostaako tutulta? Sitä minäki. Ihmiset taitaa tehdä sitä enemmän tai vähemmän koko ajan, vaikkei siihen taida huomiota kiinnittää.


 Tänään oli aikalailla normi päivä, taas. Mitään ihmeellistä ei oikein ehtinyt tapahtua, kun heti ruokailun jälkeen koulussa lähdettiin Glorialle, jossa oli joku epämääräinen tanssiesitys. Öh, mitä siitä esityksestä nyt voisi sanoa? Välillä ihan hirvitti, välillä ei oikein tienny mitä ajatella ja välillä... No se oli aika huvittavaa :DDDd Oli hymy herkässä koko esityksen. Lavalla tapahtu niin paljon kaikkea, että välillä ehti vaan mielessään todeta että "oho tuollakin suunnassa tapahtuu". Useimmiten jäin seuraamaan sitä aikuisten miesten ..tanssahtelevaa tappelua ja välillä sitä miten ne naiset siellä riehuu.
Kun tanssijat lopussa kertoivat, miten olivat päätyneet tanssimaan, rupesin miettimään taas omaa tulevaisuuttani. Saanko minäkin joskus kertoa yleisölle miten päädyin uralleni,  vai työskentelenkö yksin tunkkaisessa huoneessa? Jotenkaan en osaa kuvitella itseäni työelämässä. Koulu on minulle arkea, se on jotain mitä on (lähes) aina tehty. Aamulla ylös ja kouluun säästä riippumatta. Ajatus siitä että pitäisi aikuistua, tienata oma elantonsa, tehdä töitä kuulostaa niin... vieraalta ja pelottavalta. Uudelta.



Niin useaan otteeseen vannotan itselleni, että "tänään sen teen!" tai "huomenna varmasti" ja silti jotain aina tapahtuu, mikä imee kaiken jaksamisen ja päädyn vain istumaan tähän toimettomana. En ole addiktoitunut nettiin, vaan ihmisiin yhteyden toisessa päässä. Joskus ne vaan menee omien tekemisten edelle.

1 kommentti:

  1. Ihan varmasti jokaisella meistä on päiviä, jolloin on epävärma mitä haluaisi tehdä isona. En tiedä uskotko, mutta itselläni on vieläkin päiviä, jolloin mietin että kannattaisiko minun vaihtaa tuleva ompelualani johonkin muuhun. Yritän pitää siitä kiinni! =)

    VastaaPoista

Hae tästä blogista