tiistai 20. syyskuuta 2011

Se tunne...

Jokanen varmaan pystyy samaistumaan tilanteeseen jossa olet halukas kertomaan jollekin jotain, mutta toista ei voisi vähempää kiinnostaa asiasi ja alkaakin selittää omaansa? No, minulle tämä on aikalailla arkipäivää. Harvoin jaksan aloittaa asiaani uudestaan ja kertoa jokatapauksessa, koska en halua saada vastausta "aijaa, aha" tai jotain muuta vastaavaa. Taidan olla itsekäs halutessani pientä huomiota ja kiinnostusta yst-, kavereiltani. Sitä odotellessa.

Päiväni oli tänään itseasiassa aika leppoisa. Sain nukkua noin tunnin pidempään ja todellakin tarvitsin sitä. Ja kaiken kukkuraksi koulupäivä oli jopa lyhyt. Koulupäivän jälkeen lähdin koulusta suoraan kaupungille kaveria tapaakseni. Pienten ostoskierrosten jälkeen (minulla ei ollut rahaa, tosin...) oli mäkkiruuan aika ja suurin osa ajasta menikin sitä syöden. On se aika herkkua, niin epämääräistä mömmöä kuin se onkin.
Kotiin tultuani no, istuuduin tähän ja rupesin kirjoittamaan. Mitään suurta tarinaa ei siis tästä päivästä saanut, mutta jonkinlaisen ainakin. Huomista odotellessa, jes.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hae tästä blogista