Oli ihan huba jouluaatto, vaikka jouduinki kärsimään päänsärystä lähes koko päivän. Lahjojen jälkeen pelattiin pelejä ja muuten vaan seurusteltiin. <3
Sain paljon kaikkee kivoja lahjoja, en jaksa listata, hähä.
Eikö olekin hauskaa, miten yhden ihmisen puhe-/kirjoitustapa voi muuttaa oletustasi itsestäsi ihan kokonaan? Negatiivisella tavalla.
On tämä yksi henkilö, joka saa minut epäilemään itseäni enemmän kuin kukaan tai mikään. Aivan kuin hän näkisi vain huonon puoleni ja tuomitsee minut. Oma vikani kai, kun en näytä hyvää puoltani hänelle ollenkaan. En vain enää osaa. Liian monesti on hän kävellyt ylitseni.
On vain vaikea keskustella, kun tuntuu että mitä ikinä tahansa tapahtuukin, syy on aina minun.
Jep, tällainen tapaus.
Hän saa minut ajattelemaan, että ehkä kaikki hänen sanomansa ovat totta. Ehken mä oikeesti ole hyvä ihminen, vaan tunnevammanen joka vaan satuttaa ihmisiä ympärillään. Etten ajattele ketään muita kuin itseäni. Muut ovat erimieltä, mut nämä ajatukset eivät vain lähde vaikka kuinka yritän. Ehkä kaikki kauniit sanat ja piristys yritykset... Ehkä ne kaikki on vain mun päässäni, enkä mä todellisuudessa ole ollut kuin vaan ihminen, josta ei ole mihinkään...
Hups.
Miksi negatiiviset asiat porautuu mieleen paljon voimakkaammin kuin positiiviset...?
Rakkaus on jännä asia.
Korjaan - Ihastus.
Hassu juttu se. Ei ikinä voi tietää kestääkö se vai katoaako.
Vai lähteekö ja palaakin pian takasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti